Osallistuin 26.9. Accountor Finago Oy:n järjestämään Tilitoimistopäivään, joka oli jo 20. laatuaan. Paikkana oli Messukeskus Pasilassa, ja seinän takana kuhisi Nordic Business Forumin toinen päivä. Päivän puheenaiheena oli työelämän muutos ja tilitoimistotyön tulevaisuus. Ensikertalaiseen tapahtuma teki vaikutuksen. Osallistujia oli noin 900, puhujat olivat alansa ammattilaisia, aiheet ajankohtaisia ja tilaisuudessa esiteltiin myös huikeita uusia tuotteita. Erityisesti eTasku ja maksuton yrityskortti, kortti a+, teki vaikutuksen.
Paikalla olivat kaikki eAccount Nordic Oy:n tiimiläiset, lukuun ottamatta yhtä valitettavaa sairastapausta. Oli mahtavaa tavata uudet kumppanit, koska viimeistään nyt kaikki muuttui todelliseksi. Olen oikeasti jäämässä opintovapaalle ja suuntaamassa kohti uutta ja tuntematonta.
Omien yhteistyökumppaneiden lisäksi Tilitoimistopäivä oli täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja uusia tuttavuuksia myös oman tiimin ulkopuolelta. Naurua ja positiivisia viboja riitti, niitä oli mukana ikuistamassa Jere Harjula. Päivä oli kaikin puolin antoisa ja odotukset ylittävä. Erilaisia näkökulmia tulevaisuuteen tarjoiltiin monelta taholta.
Aikamatka Suomen tulevaisuuteen
Työelämän muutos juontuu tietenkin maailman muutoksesta, ja Risto E. J. Penttilä avasi päivän mielenkiintoisella esityksellään. Hän pohti erilaisia skenaarioita Suomen ja maailman lähitulevaisuudesta seuraavan vuosikymmenen aikana. Aluksi hän pohti globaalia tilannetta, ja sitä että seuraavat 6kk ovat monella tapaa ratkaisevaa aikaa. Seuraavien 6kk:n aikana pidetään Taiwanin ja USA:n presidentinvaalit, nähdään saadaanko inflaatio myös euro-alueella taittumaan kuten USA:ssa ja Ruotsin Nato-jäsenyys ratkeaa todennäköisesti saman ajan puitteissa. Kaikilla näillä asioilla on suuri vaikutus geopolitiikkaan ja sitä kautta Suomen asemaan.
Lisäksi Penttilä pohti EU:n sisämarkkinoiden kehitystä. Suomen kannalta valtava merkitys on sillä kuinka sisämarkkinoiden kehitys etenee, pystytäänkö sisämarkkinoiden toimintamekanismi pelastamaan vai siirrytäänkö entistä enemmän kansalliseen kilpailuun. Saksa ja Ranska ovat jo suuntaamassa satojen miljardien tukia oman teollisuutensa tukemiseen, joten aiheellinen huoli on, kuinka Suomen tässä kilpailuasetelmassa käy.
Tästä pohjustuksesta päästiinkin sitten sekä maailman että Suomen tulevaisuuden eri skenaariovaihtoehtoihin.
Eri skenaarioista yleisö sai äänestää omasta mielestään todennäköisimmän vaihtoehdon. Enemmistön äänet sai skenaario nimeltä “Kuohuva 20-luku”, jota itsekin äänestin. Tämän skenaarion mukaan
- Teknologinen vallankumous tuottaa sekä voittajia että häviäjiä
- Tekoäly mahdollistaa tuottavuusloikan, jonka seurauksena kaikilla menee lujaa
- Yhdysvaltain ja Kiinan välit lientyvät
- Sota päättyy Ukrainan kannalta hyväksyttävästi
- Venäjällä vaihtuu valta ja uusi johto pyrkii jälleen yhteistyöhön lännen kanssa
- Suomessa kuusi suurinta kaupunkia jatkaa kovaa kasvua, ja syrjäseudut ajautuvat entistä syvempään ahdinkoon
- Yritysjohtajat ovat kilpailukyvyn keskiössä
- Tuottavuus kasvaa kohisten: talous 2,5%:n kasvussa
- Vihreä siirtymä etenee yritys- ja kuluttajavetoisesti
Mielenkiintoista nähdä, missä olemme 10 vuoden kuluttua ja kuinka ennusteet toteutuvat.
Inhimillisyys ja myötätunto menestystekijöinä
Päivän asiaohjelman päätti huikeaan Keynote-puheeseensa Kirsi Piha. Puhe oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava ja se resonoi monella tasolla. Hänen puheensa rakentui merkityksen teeman ympärille. Hän pohdiskeli onko työllä merkitystä, ja mistä merkitys muodostuu. Ihminen ei voi yksin luoda merkitystä. Ihminen tarvitsee aina muita ympärilleen, ja vasta muiden ihmisten kanssa asiat saavat merkityksiä.
Toinen mieleeni painunut puheessa esiintynyt aihepiiri oli (nykyään aina ajankohtainen) inhimillisyys, niin somessa kuin työpaikoillakin. Maailma olisi valtavasti parempi paikka, mikäli aina muistettaisiin, että meillä kaikilla on tunteet. Kukaan ei ole immuuni ilkeyksille. Huomionarvoista toki on, että kaikille meille osuu myös huonoja päiviä ja joskus tulee käyttäydyttyä huonosti – tällöin erinomainen lääke on aito anteeksipyyntö.
Kirsi nosti puheessaan myös hyvin esiin aihepiirin, että jokaisessa työyhteisössä on erilaisia ihmisiä. Erilaisuudesta johtuen vastaan tulee väistämättä myös turhautumisen tunteita toisten työskentelytapoja kohtaan. Sen sijaan, että velloisi erilaisuuden aiheuttamissa tyytymättömyyden tunteissa, hän peräänkuulutti myötätunnon harjoittelua.
Kun normaalisti turhaudut miettimällä miksi hän jättää aina työnsä viime tippaan, murehtimalla että työn jäljessä on parantamisen varaa, tai ärsyyntymällä miksi hän on aina myöhässä. Turhautumisen sijaan keskity hyviin asioihin: Se vähentää vastakkainasettelua, lisää positiivista ajattelua ja yksinkertaisesti tekee omasta elämästäsi helpompaa.
Mielestäni on loistava veto heittää palloa välillä myös yksilölle. Totta kai yrityksen johtamiskulttuuri ja yrityksen tapa hoitaa muun muassa henkilöstöasiansa luo perustan hyvällä työyhteisölle, sen merkitystä en kiistä. Ylhäältä päin ei kuitenkaan voida vaikuttaa siihen kuinka yksilö toimii tai kokee asiat. Vain ihminen itse voi vaikuttaa omaan tapaansa ajatella. Myötätunto on tähän oiva resepti. Vaikka se ei ehkä ratkaise ongelmia, se voi ehkäistä niiden syntyä ja ehkäistä tilanteiden pahentumista.
Työelämän muutos tilitoimistoissa
Maailman muutokset sekä teknologian kehitysloikka aiheuttaa luonnollisesti paljon kysymyksiä myös tilitoimistotyön tulevaisuudesta. Tilitoimistopäivän ohjelmassa oli myös paneelikeskustelu otsikolla “Tilitoimiston roolin muutos – mitä tilitoimistolta odotetaan?” Keskustelu meni kuitenkin otsikosta hieman sivuun, sillä panelistit keskustelivat enemmänkin yrittäjyydestä ja yrittäjän jaksamisesta. Keskustelun aihe oli kyllä tärkeä ja keskustelu itsessään mielenkiintoinen seurattava, mutta odotukset keskustelulle olivat jotain muuta.
Jäin kuitenkin pohdiskelemaan muutoksen merkitystä. Kirjanpitäjän työ on perinteisesti ollut rutiinipainotteista, ja työn sisältö on jo tähän mennessä kokenut suuren muutoksen. Automaatio pystyy hoitamaan jo nyt ison osan rutiineista, puhumattakaan tulevaisuuden mahdollisuuksista. Uskon vahvasti vanhaan kliseeseen, että ainoa varma asia on muutos.
Jatkoimme Carita Mäkisen kanssa pohtimista, että mitä työelämän muutos tulee tarkoittamaan kirjanpitäjän ammatin näkökulmasta. Voit lukea kirjoituksesta Kirjanpitäjän työ tulevaisuudessa, millaisia skenaarioita me loimme tilitoimistojen tulevaisuuden varalle.
Päivän päätteeksi siirryimme vielä ruokailemaan ja lavalle nousi Pete Parkkonen. Tarjolla oli siis tiukan asiapainotteisuuden vastapainoksi myös kevyempää ohjelmaa. Itse olin tässä vaiheessa jo niin puhki päivän annista, että Parkkosen musiikin saattelemana lähdin kohti Pasilan asemaa odottelemaan junaa kohti Tamperetta. Päivä antoi monella tapaa ajattelemisen aihetta, joten olen varmasti osallistujien joukossa myös ensi vuonna!
Oliko kirjoitus mielenkiintoinen? Jaa se muillekin!