Fiiliksiä harjoittelusta ja alanvaihdosta

Blogin kirjoittamiseen tuli tauko, kun saimme perheenä kokea mitä tarkoittaa päiväkodin aloittaminen ja siihen liittyvä sairastelukierre. Olemme olleet koko perhe tauotta sairaana koko alkuvuoden, ja kaikki energia on mennyt arjen pyörittämiseen ja harjoittelusta selviämiseen. Nyt olemme olleet kaikki jo lähes kaksi viikkoa(!) yhtäjaksoisesti terveinä, joten valoa tunnelin päässä alkaa näkyä. 

Harjoittelun suorittaminen on ollut lievästi sanottuna tahmeaa, kun taapero on ollut noin puolet ajasta pois päiväkodista ja siinä sivussa on itsellä jatkuvasti joku flunssa päällä. Taaperon kanssa ei paljon pohdiskella kirjanpitokirjauksien oikeellisuutta, omaksuta uusia ohjelmia, eikä ainakaan pohdiskella syventäviä asioita.

Ehdin jo murehtia, että kuinka saan opinnot toukokuun loppupuoliskoon mennessä kasaan. Onneksi kuitenkin kaikilta osapuolilta löytyi joustoa, ja näin ollen jatkankin harjoitteluani heinäkuun loppuun. Nyt minulla on taas mahdollisuus saada kaikki haluamani suoritukset tehtyä ja käyttää harjoitteluaika siihen mihin kuuluukin: uuden oppimiseen. 

Lue myös: Kohti vuotta 2024 ja urasuunnitelman ensimmäistä tavoitetta

Etäharjoittelun joustavuus on kaikin puolin ollut iso etu tämän talven aikana. Olemme mieheni kanssa pystyneet tiukoissa paikoissa tekemään molemmat puolikkaan työpäivän ja olemaan taaperon kanssa toisen puolikkaan. Kun aikaa ei mene työpaikalle siirtymiseen, pystyy harjoitteluun käytettävän ajan maksimoimaan. 

Välillä on käynyt mielessä, että oliko pakko laittaa itsensä tällaiseen kurimukseen. Alanvaihto, opinnot, yritys ja taaperoikäinen samassa paketissa alkoivat tuntua jossain vaiheessa sairastelukierteen keskellä vähintäänkin kuormittavilta ratkaisuilta. Nyt kuitenkin, kun taudit on (ainakin toistaiseksi) selätetty niin fiilikset ovat jälleen aivan toiset. 

Vaikka olenkin harjoittelussa hieman takamatkalla, niin olen päässyt kuitenkin ihan mukavasti “asiakassalkkua” rakentamaan ja tällä hetkellä minulla on kymmenen yritystä, joiden kirjanpitoa teen – luonnollisesti ohjaajien tuella. Harjoittelun aikana on hyvä pohjustaa jo tulevaa oikeaa asiakassalkkua ja toivottavasti näitä yrityksiä myös jää asiakkaikseni.

Lue myös: Kuinka tein hattutempun vauvavuotena: yrittäjyys, alanvaihto ja opinnot

Harjoittelun edetessä on käynyt yhä selvemmäksi ja selvemmäksi, että kirjanpitäjänä ei voi koskaan olla valmis. Jokainen yritys on erilainen, ja liukuhihnalta näitä hommia ei kannata tehdä – ei ainakaan jos ajattelee yrityksen etua. Harjoittelun myötä on korostunut sen merkitys, että ympärillä on luotettava tiimi, joka auttaa kun itsellä menee sormi suuhun. 

En tiedä uskallanko koskaan sanoa itseäni valmiiksi, sillä alan kokeneemmatkin ammattilaiset kertovat vuosikymmenten työskentelyn jälkeen oppivansa joka päivä jotain uutta. Se ei sinänsä haittaa sillä koen, että uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on työn suola. Tällä hetkellä tavoitteenani on työtä helpottavien rutiinien omaksuminen sekä varmuuden saaminen omaan tekemiseen.

Oliko kirjoitus mielenkiintoinen? Jaa se muillekin!