Vaihdoin yrittäjänä alalle, jolta minulla ei ole osaamista eikä kokemusta. Yhdistin tähän vielä opinnot, sekä alle vuoden ikäisen lapsen. Kuulostaa aika kovalta suoritukselta, vai mitä? Voit heti karistella mahdolliset ajatukset superihmisyydestäni, sillä olen kaikkea muuta. Jos minä pystyn tähän, niin pystyt kyllä sinäkin.
Nyt on kulunut reilu kolme kuukautta siitä, kun perustin yrityksen ja noin neljä kuukautta tämän blogin perustamisesta. Käyn läpi, kuinka ajauduin muutamassa kuukaudessa siihen pisteeseen, että ensin olin palaamassa vanhempainvapaalta töihin, ja yhtäkkiä olin perustamassa yritystä alalle, jolta minulla ei ollut varsinaista osaamista.
Urakriisi vanhempainvapaalla
Olin heinäkuussa 2023 vielä vanhempainvapaalla, kun elokuussa häämötti töihin paluu. Olin jo ennen vanhempainvapaata huomannut, että vaikka viihdyin työssäni, silti jotain puuttui. Sama on tapahtunut aikaisemminkin.
Kyse ei ole siitä, etteikö minulle olisi annettu vastuuta tai vapautta toteuttaa tehtäviä omalla tavallani. Päinvastoin. Minulle on annettu niin paljon uusia vastuita ja tehtäväalueita kuin vain olen itse ollut valmis ottamaan vastaan.
On kivuliasta huomata, että mukava työ ja työyhteisö ei enää annakaan sinulle sitä, mitä työltä toivot. Minulla tämän hyväksyminen vei pitkään, sillä turvallisuudenhakuinen puoleni olisi halunnut kovasti pitää kiinni tutuista ja turvallisista kuvioista. Lopulta oli pakko hyväksyä, että olen (vanhaa kliseetä lainatakseni) kasvanut erilleen työpaikkani kanssa.
Uuden suunnan löytyminen
Ymmärsin lopulta, että vaihtoehtoina on joko paluu vanhaan, tai sitten keksin jotain uutta, jossa minulla on myös pitkällä tähtäimellä mahdollisuus kehittyä haluamaani suuntaan. Aloin työstää vaihtoehtoja, joita minulla olisi.
Luonnollisin reitti olisi ollut hallinnollisiin tehtäviin johonkin toiseen yritykseen. Toinen vaihtoehto olisi hyödyntää myynnin kokemusta, mutta siihen minulla ei kuitenkaan ole varsinaista kipinää, vaikka siitä oli mukava ottaa oppia muutaman vuoden ajan.
Aloin pohtia, mitä kaikkea olen urani varrella tehnyt, mitä opiskellut ja mitkä asiat ovat saaneet minut niin työelämässä kuin vapaallakin syttymään. Lisäksi koitin pohtia omia vahvuuksiani, jotta löytäisin ne asiat joita minun kannattaa suunnitelmissani hyödyntää. Olen vaihtanut alaa jo kaksi kertaa, joten ihan eilisen teeren tyttöjä tässä ei enää olla.
Kun mietin taustojani, koin että urani on järjetöntä sillisalaattia, josta ei ole mitään hyötyä eikä siitä ole mitään ammennettavaa tulevaisuutta varten. Ei auttanut muu kuin laittaa mietintämyssy päähän, ja kieltäytyä hyväksymästä tätä latistavaa sisäistä puhetta.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistani yksi merkittävimmistä on konkreettisen tekemisen tarve. Olen kokeillut avoimen yliopiston kursseja, mutta luennoilla istuminen ja passiivinen kuuntelu ei sovi minulle. Olen aina oppinut parhaiten tekemällä, siten että teoriaopinnot yhdistyvät käytännön tekemiseen. Yliopisto-opinnot eivät siis ainakaan tässä kohtaa tule kysymykseen.
Asiakaspalvelu nousi ensimmäiseksi vahvana teemana. Olen tehnyt asiakaspalvelua eri aloilla, niin B2C kuin B2B -tehtävissäkin. Vaikka introvertti olenkin, niin rajallisissa määrin nautin kyllä ihmisten parissa työskentelystä. Erityisesti asiakkaiden ongelmien ratkominen ja heidän auttamisensa saa minut kokemaan onnistumisen tunteita. En kuitenkaan enää halua palata tehtäviin, joissa tapaan uusia ihmisiä kymmenittäin tai sadoittain päivän aikana. Olen oppinut, että se on minulle liikaa.
Seuraavaksi haarukoin silloisia työtehtäviäni, ja pintaan nousi yksittäisiä tehtäviä, jotka kutkuttelivat ja joihin haluaisin päästä syvemmin kiinni: laskutus, kassavirtalaskelma, talouden tunnusluvut.
Sitten oli vuorossa opintojeni läpikäyminen. Restonomin tutkinto antaa laajan pintapuolisen käsityksen ravintolaliiketoiminnan pyörittämisestä: sieltä on tarttunut mukaan strategiaa, markkinointia, kirjanpitoa, kohderyhmän määrittelyä, konseptin suunnittelua… Tämän lisäksi olen käynyt esimiestyön ja yritysjohtamisen koulutuksia, joista olen saanut kipinän ja kiinnostuksen strategiseen johtamiseen ja talousjohtamiseen. Olen myös opiskellut kirjanpitoa verkkokursseilla, joiden myötä on herännyt kiinnostus ymmärtää yrityksen lukuja, tuloslaskelman ja taseen tulkintaa ja ylipäätään fiksua tapaa hoitaa yrityksen taloushallintoa.
Noniin, alkaahan sieltä se punainen lanka löytyä! Ensimmäinen steppi kohti yrityksen strategisen taloushallinnon haltuunottoa on kirjanpitäjänä toimiminen. Back to basics, kädet saveen ja koulun penkille.
Lue myös: Oman osaamisen tunnistaminen
Verkot vesille
Nyt oli suunta tiedossa, mutta keinot hukassa. Aloitin hakemalla työpaikkaa taloushallinnon avustavista tehtävistä ja tuttavapiiristä löytyi (jo eläköitynyt) tilitoimistoyrittäjä, jonka kanssa pääsin pohtimaan ajatuksiani alanvaihdosta.
Lisäksi perustin LinkedIn-profiilin. Se olisi varmaan kannattanut tehdä jo aiemmin, mutta toimi hyvin myös tässä vaiheessa. Suosittelen, että tutustut LinkedIniin, jos et siellä vielä ole. Vaikka se ei omalla alallasi olisikaan juurikaan käytössä, sieltä löytyy mielenkiintoisia ammattilaisia seurattavaksi.
Linkkari poikkeaa muista somekanavista sillä, että siellä voi laittaa verkostoitumispyyntöjä myös täysin tuntemattomille ihmisille (tosin kohteliasta on laittaa connect-pyynnön mukana saateviesti, miksi haluat kyseisen henkilön kanssa verkostoitua). Laita vaikka minulle Connect-pyyntö, ja saateviestiksi että olet löytänyt minut blogini kautta. Lupaan hyväksyä pyyntösi!
Lisäksi tunnelma on kannustava ja ihmiset haluavat auttaa toisiaan. Sen lisäksi, että minä löysin ratkaisevat ihmiset oman urani eteenpäin viemiseen LinkedInistä, sieltä löytyi ainakin yksi harjoittelupaikka myös opiskelukaverilleni.
Linkkari oli aluksi itselleni hyvin epämukava ympäristö, koska en ymmärtänyt sen toimintaperiaatetta, kuinka siellä pitäisi olla ja mitä ihmettä omalle profiilille pitäisi tehdä. Niinpä aloitin profiilikuvasta, työ- ja koulutushistorian täydentämisestä ja ryhdyin selailemaan. Pian vastaan alkoi tulla linkkariammattilaisia, jotka jakavat hyödyllistä sisältöä oman profiilin kehittämiseen. Näiden vinkkien avulla oman profiilinsa saa helposti järkevään kuntoon, ja lisäksi perusymmärryksen siitä kuinka linkkari toimii.
Lue myös:
Unelmana taloushallinto: Työnhausta yrittäjyyteen
Kuinka uratarina sai alkunsa
Opintojen, yrittäjyyden ja perheen yhdistäminen
Kun verkostojen kautta tarjoutui mahdollisuus lähteä yrittäjäksi, en ensin oikein uskonut sen olevan mahdollista. Kirjekurssina kolme vuotta sitten käydyt kirjanpidon opinnot eivät tee minusta kirjanpitäjää yrittäjänä, kun eivät ne avanneet työnhaussa ovia edes avustaviin tehtäviin. Päädyin kuitenkin harkitsemaan yrittäjyyttä ja pohtimaan, kuinka sen saisi käytännössä toteutettua.
Seuraava askel olikin pohtia, kuinka saisin tarvittavan osaamisen mahdollisimman pian. Minulla ei ollut varaa heittäytyä vuosikausiksi opiskelemaan.
Kirjanpitäjän työn oppii, kun sitä tekee. Yksi vaihtoehto olisi ollut opiskella merkonomiksi oppisopimuksella omalle yritykselle. Tämän suunnitelman heikko kohta oli, että kuka minua sitten opettaisi ja tukisi työssä? Jos minulla olisi jo kertynyt kokemusta työelämästä ja hakisin koulutukselta vain leiman paperiin, niin oppisopimus olisi hyvä vaihtoehto.
Tarvitsin kuitenkin konkreettisempaa oppia. Ratkaisuksi löytyi perinteisempi opiskelumahdollisuus. Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksella haettiin opiskelijoita parin kuukauden päästä alkavaan taloushallinnon osatutkintoon, joka on siis merkonomin tutkinnosta irrotettu kokonaisuus. Saisin teoriaopinnot pakettiin parissa kuukaudessa, jonka jälkeen tekisin viiden kuukauden harjoittelun eAccount Nordic Oy:lle, jonka kanssa olin joka tapauksessa aloittamassa tiiviin yhteistyön. Täydellistä! Pyysin töistä opintovapaata ja laitoin kouluun hakemuksen vetämään.
Onnekseni olin yli sadan hakijan joukosta yksi 24:stä valitusta opiskelijasta, ja niin pääsin aloittamaan opinnot.
Tarkoituksena on täydentää koko merkonomin tutkinto oppisopimuksena yritykselleni myöhemmin. Haluan saada täyden tutkinnon, jotta minulla on mahdollisuus tulevaisuudessa suunnitella Tradenomin YAMK-tutkintoa.
Oman mausteensa soppaan toi, että meillä oli tuolloin 8kk ikäinen vauva, mikä ei puoltanut millään tavalla yrittäjyyden ja opintojen yhdistämistä. Mieheni oli kuitenkin vanhempainvapaalla, mikä mahdollisti muutaman kuukauden verran minulle vapaampaa ajankäyttöä. Pystyin siis perustamaan tämän blogin, yrityksen sekä aloittamaan opinnot, sillä alkutyöt vaativat melko pitkää päivää. Suunnittelutyö on aikaa vievää puuhaa, mutta kiitos mieheni pitkien vanhempainvapaiden sain siihen myös aikaa käyttää.
Lue myös: Kohti vuotta 2024 ja urasuunnitelman ensimmäistä tavoitetta
Yritystoiminta opintojen aikana
Opintojen ja harjoittelun aikana en luonnollisestikaan voi tehdä vielä kirjanpitäjän työtä laskutuksella, vaan minun piti keksiä muita keinoja saada katettua yritystoimintani kulut. Tässä on onneksi ollut avuksi aiempi kokemukseni myynnin ja markkinoinnin parista, sekä osaaminen sisällöntuoton parissa. Olenkin saanut toimeksiantoja, joiden avulla olen saanut katettua firman juoksevia kuluja.
Lue myös: Some-työkalu, josta en aio luopua
Minä olen päässyt siis jo opintojen aikana tekemään laskutettavaa työtä, vaikka se ei vielä taloushallinnon parissa olekaan. Harjoitteluni päättyy toukokuussa, joten sen jälkeen tavoitteena on saada myös omia kirjanpitoasiakkaita!
Tähänastisella matkalla on ollut mukana niin hyvää tuuria kuin verkostojenkin voimaa. Olen kuitenkin tehnyt itse päätöksiä ja tarvittaessa mennyt omalle epämukavuusalueelleni. Jos en olisi ensin itse toiminut, ei olisi sattumakaan päässyt tarjoilemaan uusia mahdollisuuksia.
Inspiroiko minun tarinani? Jaa se muillekin!
